Hellurei!
Blogin Rakkaudesta harmaaseen -päätähtenä toimii, no mikäs muukaan kuin koira! Tuo koira on nimeltään Saaga ja nimensä veroisesti erittäinkin harmaa koira, mitä on siunattu kahdella hienolla rodulla. Saaga on siis sekarotuinen, mutta siitä viis.
Saagan emä, Korpihirven Vappu, on norjanharmaahirvikoira. Isä, Raikukorven Ruuti, taasen jämtlanninpysykorva. Eli minulla on kahden varsin hienon (ja alkuperäisen!) rodun edustaja hyppysissäni! Alunperin tarkoitukseni oli lähteä havittelemaan saksanpaimenkoiraa, mutta se tyssäsi kahteen asiaan: a) rahaan b) en tahdo tuhlata rahojani pilalle jalostettuun koiraan, mikä todennäköisesti sairastaa elämänsä aikana enemmän kuin laki sallii, ja siitäkään huolimatta että sattuisi olemaan terve, en tahdo missään nimessä tukea omalta osaltani koirien jalostusta.
Liian monta koirarotua on ihminen pilannut. Pilannut sekä koiran fyysisen olemuksen, että sen mitä korvien välissä on. Terveys ei ole kova sana, kun katsoo miltä koirat nykyään näyttää.
Ja oikeastaan Saaga sattui osumaan silmiini, kun hakusessa oli edullinen koira ja mielellään mahdollisimman alkuperäisrotuinen. Ja nämähän molemmat rodut ovat ikivanhoja. Ja pääosin niillä on hyvä terveystilanne. Joten kaivoin kuvetta ja lähdin koiraostoksille Seinäjoelle.
Saaga on ensimmäinen koirani. Ja ensimmäinen koira, mihin tosiaan voi mennä välillä hermot, kun ei me oikein puhuta samaa kieltä aina. Mutta Saaga on myös ensimmäinen koira, minkä kanssa ne onnistumiset tuntuu hyviltä. Näkee oman työnsä tulosta, vaikkakin välillä risukasojen läpi.
Jo alusta saakka Saaga on vakuuttanut minut (ehkä myös muut) rauhallisella luonteellaan. Kun taloudessa on myös pieni ihmislapsi, on selvää että koiran tulee olla rauhallinen ja mielellään omata hyvät hermot. Sen tulee myös olla siltäosin järkevä, että se ei "nouse ihmistä vastaan", eli tottelee kun käsketään ilman suurempaa showta. Mikäs olisikaan sen mukavampaa, kun komentaa itsepäistä koiraa lapsi sylissä, kun ei siinä tappelemaankaan voi ruveta.
Saaga on siis sopiva setti meille, vaikka sekin osaa olla itsepäinen. Todellakin. Mutta se ei ole tippaakaan agressiivinen ihmisille tai muille koirille, mikä tekee itsepäisyydestä sallittua. Pitäköön luonteensa, kunhan pääosin tottelee.
20.4.2015 syntynyt Saaga on nyt siis puolivuotias. Kokoa rupeaa olemaan ihan hyvin, viime tietojen mukaan painoa on 20kg ja korkeutta ~55cm. Jännä nähdä minkälaiseksi tuo kasvaa, varsinkin kun massaa oletettavasti tulee vielä lisää. Kumminkin nyt korkeus on jo norjanharmaan ihannenartun ylittänyt, joten luultavasti koko tulee enemmän jämptiltä.
Sen enempää jauhamatta, tervetuloa blogin pariin!
Blogin Rakkaudesta harmaaseen -päätähtenä toimii, no mikäs muukaan kuin koira! Tuo koira on nimeltään Saaga ja nimensä veroisesti erittäinkin harmaa koira, mitä on siunattu kahdella hienolla rodulla. Saaga on siis sekarotuinen, mutta siitä viis.
Saagan emä, Korpihirven Vappu, on norjanharmaahirvikoira. Isä, Raikukorven Ruuti, taasen jämtlanninpysykorva. Eli minulla on kahden varsin hienon (ja alkuperäisen!) rodun edustaja hyppysissäni! Alunperin tarkoitukseni oli lähteä havittelemaan saksanpaimenkoiraa, mutta se tyssäsi kahteen asiaan: a) rahaan b) en tahdo tuhlata rahojani pilalle jalostettuun koiraan, mikä todennäköisesti sairastaa elämänsä aikana enemmän kuin laki sallii, ja siitäkään huolimatta että sattuisi olemaan terve, en tahdo missään nimessä tukea omalta osaltani koirien jalostusta.
Liian monta koirarotua on ihminen pilannut. Pilannut sekä koiran fyysisen olemuksen, että sen mitä korvien välissä on. Terveys ei ole kova sana, kun katsoo miltä koirat nykyään näyttää.
Ja oikeastaan Saaga sattui osumaan silmiini, kun hakusessa oli edullinen koira ja mielellään mahdollisimman alkuperäisrotuinen. Ja nämähän molemmat rodut ovat ikivanhoja. Ja pääosin niillä on hyvä terveystilanne. Joten kaivoin kuvetta ja lähdin koiraostoksille Seinäjoelle.
Saaga on ensimmäinen koirani. Ja ensimmäinen koira, mihin tosiaan voi mennä välillä hermot, kun ei me oikein puhuta samaa kieltä aina. Mutta Saaga on myös ensimmäinen koira, minkä kanssa ne onnistumiset tuntuu hyviltä. Näkee oman työnsä tulosta, vaikkakin välillä risukasojen läpi.
Jo alusta saakka Saaga on vakuuttanut minut (ehkä myös muut) rauhallisella luonteellaan. Kun taloudessa on myös pieni ihmislapsi, on selvää että koiran tulee olla rauhallinen ja mielellään omata hyvät hermot. Sen tulee myös olla siltäosin järkevä, että se ei "nouse ihmistä vastaan", eli tottelee kun käsketään ilman suurempaa showta. Mikäs olisikaan sen mukavampaa, kun komentaa itsepäistä koiraa lapsi sylissä, kun ei siinä tappelemaankaan voi ruveta.
Saaga on siis sopiva setti meille, vaikka sekin osaa olla itsepäinen. Todellakin. Mutta se ei ole tippaakaan agressiivinen ihmisille tai muille koirille, mikä tekee itsepäisyydestä sallittua. Pitäköön luonteensa, kunhan pääosin tottelee.
20.4.2015 syntynyt Saaga on nyt siis puolivuotias. Kokoa rupeaa olemaan ihan hyvin, viime tietojen mukaan painoa on 20kg ja korkeutta ~55cm. Jännä nähdä minkälaiseksi tuo kasvaa, varsinkin kun massaa oletettavasti tulee vielä lisää. Kumminkin nyt korkeus on jo norjanharmaan ihannenartun ylittänyt, joten luultavasti koko tulee enemmän jämptiltä.
Sen enempää jauhamatta, tervetuloa blogin pariin!
♥ Sisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti